Luo(n)tokuvaajat Smögenissä

Parikymmentä luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta huolestunutta luontokuvaajaa on kokoontunut sievään merenrantakylään Ruotsin länsirannikolle. Palaverin aiheena on vaikuttava valokuvanäyttely- ja koulutuspaketti, joka kertoo suurelle yleisölle pohjoismaisten metsien hälyttävästä tilasta. Valtavasta ikkunasta avautuu houkutteleva näkymä jylhille rantakalliolle ja Pohjanmerelle. Seinälle viritetylle kankaalle heijastuu luetteloita, projektikaavioita ja käppyröitä.

Etäpalaveri on mahtava keksintö! Niiden avulla suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset luontokuva-ammattilaiset ovat kehitelleet yhteistä viestintähankettaan jo liki vuoden, mutta ideointi ja ajatusten vaihto on selvästi sähäkämpää ihan oikeasti kasvotusten. Se tuli todettua luontokuvaajien tapaamisessa Smögenissä. Suomesta paikalle on vaivautunut kolme henkilöä, Norjasta saman verran, ja loput edustivat isäntämaata.

Vauhdilla viralliseen osuuteen

Suomen Ammattiluontokuvaajien porukka oli lähtenyt matkaan jo torstaina. Liki 800 km:n ajo otti aikansa ja Finnsirius-laiva omansa. Yöunet jäivät väkisinkin vähäisiksi, kun köydet irrotettiin klo 23 ja kiinnitettiin Kapellskäriin 6.15. Autokannella piti olla ajoissa, joten aamutuimaan syötiin todellinen pika-aamiainen. 

Siistit ja sileät tiet veivät Etelä-Ruotsin syyskuun kultaisten peltoaukioiden ja monimutkaisten risteysten läpi. (Suomella on kirittävää, jos aikoo joskus saada edes päätiensä vastaavaan kuntoon.) Erinomainen lounas nautittiin Vänernin rannalla, Mariestadin Sällskapetissa (suosittelen!), ja Suomi-kolmikko ehti kuin ehtikin mukaan Smögenin-kokouksen alkuhässäkkään. 

Tilaisuuden avasi Naturfotograferna/N:n puheenjohtaja Annette Seldén. Norskenaturfotografer/NN:n puheenjohtaja/sihteeri Roger Brendhagen sanoi muutaman sanan oman yhdistyksensä puolesta ja SAL:n sihteeri Elina Nuortie omansa. Puheenvuoroissa korostuivat yhteinen ongelma ja kolmen pohjoismaan yhteistyön edut sen avaamisessa suurelle yleisölle. Niiden jälkeen N:n sihteeri Christer Karlsson sekä Håkan Kvarnström esittelivät Metsä-projektin tilannekatsauksen.

Perinpohjaisen alustuksen jälkeen osallistujat jaettiin kahdeksi ideointityöryhmäksi, ja puolen tunnin aivoriihien jälkeen ryhmien ajatukset koottiin yhteen. Lopuksi palloteltiin ehdotuksia hankkeen nimeksi. Nenätysten-palaveri koettiin kaikin puolin hedelmälliseksi, ja kaksi ja puoli tuntia hurahtivat todella nopeasti. 

Metsätunnelmista puuttomalle luodolle

Naturfotograferna/N oli järjestänyt tapaamiseen osallistujille retken Hållön majakkasaarelle. Vene lähti Smögenin laiturilta klo 9.30, ja kymmenen minuutin päästä kapusimme jo saaren rantaan. Emme olleet ainoita. Aurinkoinen hellepäivä oli houkutellut saarelle lukuisan joukon viikonlopun viettäjiä. Osa oli saapunut yhteyspaatilla ja loput omalla veneellä saaren pitkään ja kapeaan, korkeiden kallioiden suojaamaan vierassatamaan. 

Alustus saaren historiasta ja luonnosta kuultiin ruotsiksi kappeliksi muunnetussa majakan entisessä koneistorakennuksessa. Hållö on noin kilometrin levyinen ja puolentoista pituinen saari, joka yhdessä naapurinsa Sälön kanssa muodostaa liki kolmen neliökilometrin laajuisen luonnonsuojelualueen. Saarten 920 miljoonan vuoden ikäinen, gneissipenkereiden halkoma bohusingraniittinen peruskallio on useiden jääkausien muovaama. Saaren tunnettuihin nähtävyyksiin kuuluvalla Slätte hällalla graniitti on haljennut vaakasuuntaan, koko yläosa on pudonnut hällan itäpuolelle revenneeseen rotkoon, ja jäljelle on jäänyt tasainen ”tanssilattia”. Lisäksi saarella on useita hiidenkirnuja ja kirkasvetisiä uimapoukamia, joita vierailijat ahkerasti hyödynsivät.

Uskomatonta kyllä, tuolla kovin karunoloisella saarella kasvaa noin 360 kasvilajia pohjanmerenmaksaruohosta kapeaosmankäämiin sekä vesipaunikon ja mutayrtin tapaisiin harvinaisuuksiin. Tavanomaisiin siivekkäisiin kuuluvat melkein kaikki saaristossa pesivät lajit, kuten eri lokit, tiirat ja ruokkilinnut. Harvinaisempia harhailijoita ovat mm. jääkuikka, lunni ja merikeiju. Siivekkäitä edustavat myös perhoset, kuten ritari, amiraali sekä monet sinisiivet ja heinäperhoset. Liikkellä oli myös sudenkorentoja ja muita lentäviä hyönteisiä. Kaksi- ja nelijalkaisten vierailijoiden lisäksi saaren nisäkkäitä edustavat lähinnä metsäjänikset. Länsi- ja Pohjois-Euroopassa yleinen haisukonna on Fennoskandiassa harvinainen erikoisuus, jonka Lounais-Ruotsin kanta on ollut hiipumaan päin, ja laji on luokiteltu vaarantuneeksi.

Luennon jälkeen valtaosa kuulijoista suuntasi majakkaan, jonka pyöreä kivitorni oli valmistunut jo 1842. Se oli kuitenkin pian havaittu turhan matalaksi, koska se ei näkynyt kunnolla Sälön takaa. Kivitornin päälle päätettiin rakentaa teräksinen jatke lyhtyineen 1868. Siitä lähtien 20-metrisen majakan valo on loistanut noin 39 metrin korkeudella merenpinnasta. Alkuun linssistö oli heijastanut teräsrenkaalla pyörivien rypsiöljylamppujen valoa, mutta nykyisin valo tulee pienistä sähkölampuista. Alkuperäinen linssi on tallessa ja esillä majakan pohjakerroksessa.

Saarella ei saa telttailla, mutta jos haluaa kuvata kauniita ilta- ja aamuvaloja, Utpost Hållön hostelli tarjoaa yli 40 huonetta yöpymiseen. Ravintolaa saarella ei ole, ja kahvilakin on auki vain kuuden viikon huippusesongin ajan, joten omat eväät on otettava mukaan. Naturfotograferna/N oli järjestänyt retkilounaaksemme kananuudelit, ja onneksi lounaskassin ainokaisen pienen vesipullon saattoi täyttää kappelin seinustan hanasta.

Mystistä ja mikroskooppista

Viikonlopun illallisten jälkeen pidettiin muutama kuvaesitys. Perjantaina esiintyi aikansa Ruotsin Bohuslänin ja Espanjan Katalonian välillä jakava sinfoniamuusikko ja kapellimestari Erik Malm. Hän pyrkii luomaan musiikkia myös kuvillaan ja on jo reilut parikymmentä vuotta hionut yhden ruudun ICM-tekniikkaansa (Intentional Camera Movement) eli ”kameralla maalailuaan”. Kuuden komean kirjan tekijä on niittänyt kuvillaan myös maailmanmainetta (erikmalm.com).

Lauantai-iltana esiintyivät Gunnar Aus ja Håkan Kvarnström. Aus kertoi ”Kun kameran takana on tylsää” -esityksellään kekseliäistä kokeiluistaan tehdä erilaisia kuvia. Hän sanoi etsivänsä usein uusia tapoja vangita ihan tavallisia luonnon tapahtumia kuvaustekniikoilla leikkimällä. Useisiin ulkomaisiinkin erikoislehtiin kuviaan myynyttä Kvarnströmiä taas kiinnostavat kohteet, joita ihmissilmä ei näe. Kaukaisessa avaruudessa tai mikroskoopin paljastamissa maailmoissa yhdistyvät tiede ja taide häntä innostavalla tavalla, eikä niitä etsiessä tarvitse matkustaa maailman ääriin. Aiheita löytyy niin lähivesistöistä kuin tyttären hiuksistakin (hakankvarnstrom.com).

Ruotsin-reissu oli ohjelmantäyteinen ja raskas, mutta kokemus sekä metsä-teeman parissa työskentelevien kollegojen tapaaminen kaiken arvoista. Kiitimme ruotsalaiskuvaajia tapahtuman järjestelyistä ja toivomme voivamme tarjota sekä heille että norjalaisille yhteistyökumppaneillemme kiinnostavan tilaisuuden vuorollamme Suomessa.